Ensimmäinen

Tämän blogin aloittaminen on pyörinyt mielessä jo jonkin aikaa. Viimein tänään päätin sen tehdä. Idea kirjoittamisesta kumpusi rankkojen kokemuksien myötä. Tuntui, että jotenkin omia ajatuksia tulisi purkaa. Onhan minulla ystäviä joille puhua, mutta joskus tuntuu, että olen taakaksi jos vaan omia surullisia asioitani jatkuvasti heille oksennan. 

Toivon että tätä kautta saisin purettua paremmin sanoiksi asioita joita tunnen ja näin pidettyä itseni paremmin järjissäni. Viime kuukaudet ovat kohdelleet minua ja läheisiäni rankasti, ja välillä mietin selviänkö koskaan järjissäni. Viime kuukausien tapahtumat ovat kasvattaneet ja muuttaaneet minua enemmän kuin mikään aiemmin. Tunnen olevani eri ihminen ja jotenkin haen paikkaani maailmassa. Viime aikoina olen kokenut enemmän ulkopuolisuuden tunnetta kuin koskaan aiemmin. Mikään vanha ei tunnu enää omalta. Ennen niin sosiaalinen ja reipas nainen tuntuu kadonneen ja tilalle tulleen joku vieras. En tunne enää itseäni. Asioilla, jotka ennen toivat mielihyvää ja onnellisuutta, ei ole enää väliä. Olen turta, Tässä blogissa puran tuntojani kirjoittamalla ja ehkäpä opin tuntemaan taas itseni ja löydän paikkani.