Kun jäljellä on enää toivo

Kuten otsikko kertookin niin paljon on tapahtunut sitten syyskuun lopun. Saimme tärpin ensimmäisestä yrityskierrosta. Mieletöntä kiitollisuutta olen kokenut kehoani kohtaan. Mutta vaikka plussa testiin pärähtää niin kukaan ei voi edelleenkään taata, että lopputulos olisi edellistä parempi. Mutta, olemme asennoituneet niin, että lopputulos on parempi! Sillä ajatuksella mennään. Elikkä, saamme elämäämme toisen lapsen kesäkuussa. Tällä hetkellä eletään raskausviikkoa 25. Enää noin 15 viikkoa jäljellä. Paljon tunteita on tähän odotukseen liittynyt. Niistä voisi kirjoittaa vaikka maailman ääriin asti. Ja paljon tunteita varmasti nurkan takana odottamassakin. Mun täytyy ryhdistäytyä ja kirjoittaa useammin. Osa ajatuksista jo varmaan hautautunut jonnekin muistin syövereihin. Yritän palata taas kirjoittamaan, täytyy koittaa jäsennellä tätä jotenkin niin, että tulisi järkevä kokonaisuus. Ehkä jaan tämän pariin eri tekstiin, ensimmäiseen ja toiseen raskauskolmannekseen,

Saimme nyt syyskuussa luvan aloittaa yrittämään toista lasta. Kiertoni on ollut aina pillereiden lopettamisen (huhtikuu 2016) jälkeen melko säännöllinen (28-30pvä). Bongasinkin ovulaation kp 14 (16.9) ja sitä hyödynnettiin. Kirjoitan näitä asioita ylös jos/kun meillä joskus tärppää  niin voin seurailla tuntemuksia. Ovulaatio kyllä tuntui. Aamulla testiin piirtyi 2 selkeää viivaa ja pitkin päivää alamahassa tuntui (munasolu ilmeisesti irtosi vasemmasta munasarjasta.). Viikko ovulaatiosta (23.9) pitkin päivää taas nipisteli alamahasta, olettaisin, että mahdollisesti kiinnittymiskipuja. Toivon niin kovin, että pähkinä saisi alkunsa jo tästä kierrosta. Dpo 9 (25.9) pientä nipistelyä alamahassa. Ei kestänyt kauaa. Tisseissä ehkä pientä herkkyyttä, etenkin vasemmassa. Maha kuralla ollut jo useamma päivän. Dpo 10 (26.9) ehkä pientä nipistelyä mahassa? Tissit ei merkittävästi herkät, nännit ehkä hiukan. Tein ovulaatiotestin (ei aamuvirtsasta) -haalea viiva. Maha löysällä edelleen. ...